Jari-Pekka Räty

ELSA JOENSUU järjesti helmikuussa Lawyers@Work- ekskursion Pohjois-Karjalan rajavartiostoon. Yksitoistahenkinen delegaatiomme kokoontui Onttolan sotilaskodin pihassa, jossa meidät otti vastaan apulaiskomentaja Marko Turunen, joka kätteli kaikki jämäkästi ja ohjasi auditorioon.

SAIMME KUULLA oikeudellisiin asioihin keskittyvän esityksen Rajavartiolaitoksen toiminnasta. Luento oli mukavan vapaamuotoinen ja yleisö innostui aika ajoin esittämään kysymyksiäkin. Turunen kertoi muun muassa avoimena olevasta opettajan paikasta Raja- ja merivartiostokoulun opetusyksikössä Imatralla, jonka pätevyysvaatimuksena oli ylempi oikeustieteen korkeakoulututkinto.

TURUSEN MUKAAN kuva suoraa sotilashuutoa karjuvista upseereista ei vastaa Rajavartiolaitoksen todellisuutta. Rajavartiolaitos on osa yhteiskuntaa eikä mikään valtio valtiossa ja toimiikin usein rajavartioasemilla yhteistyössä tullin ja poliisin kanssa. Myös sen toimintakenttä on laaja ja monipuolinen: laitoksen tehtäviin kuuluvat muun muassa rajaturvallisuuden hoito, rajojen valvonta sekä alueellisen koskemattomuuden valvonta ja sen turvaaminen.  Sisäministeriön alaisena Rajavartiolaitos on mukana eri ministeriöitä koskevassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, johon saimme tutustua. Mielenkiintoisesti oikeusministeriökin löytyy  samasta suunnitelmasta: sen on kyettävä turvaamaan oikeusturvajärjestelmän toimintakyky myös kriisitilanteessa.

RAJAVARTIOSTON ESIKUNNASSA on oikeudellinen osasto joka antaa oikeudellista tukea ja neuvontaa hallintoyksiköille sekä hoitaa keskitetysti lausunnot hallinto-oikeuteen. Viimeisimmästä saimme kuulla esimerkin jossa rajavartioston henkilökunnalta kerättiin lausunnot, koska rajavartioston helikopteri oli pörinällään aiheuttanut stressiä erään maatilan nautakarjalle. Turusen mielestä lainsäädännön tulee olla joustava, koska tilanteet ja toimintaympäristöt muuttuvat nopeasti ja viranomaistoiminta vaikeutuu jos laki on joustamaton. Tässä hän mainitsi esimerkkinä muuntohuumeet.

TUTUSTUIMME MYÖS Onttolan varuskuntaan seinälle heijastetun kartan avulla, mikä oli paljon parempi keino kuin turistikierros tiilirakennuksia kierrellen. Ekskursion lopuksi nautimme kuitenkin kahvia sotilaskodissa. Saimme muutenkin nähdä karttoja: lähimmät rajanylityspaikat ja Schengen-alue käsiteltiin kartoin.

KÄSITTELIMME MYÖS rajaturvallisuuden valvontaa ja saimme kuulla, että Pohjois-Karjalan rajalohkolla valtiorajarikoksia tehdään vähän ja määrä on liikkunut 10–30 tapauksessa per vuosi. Tosin kahdeksan kymmenestä laittomasta rajanylityksestä on tahaton, kuten rajan pinnassa urakoivan metsäkoneen kuljettajan suunnistusvirhe. Tehokas ennaltaehkäisy vähentää rajarikkomusten määrää: Venäjällä rajavyöhykkeelle pääsemiseen on oltava lupa. Laaja tiedotus vyöhykkeistä vaikuttaa myös ehkäisevästi. Myös Suomella on rajavyöhykkeitä, jonne päästäkseen tarvitaan rajavyöhykelupa. Vyöhykkeen leveys on maarajalla kolme kilometriä ja merirajalla neljä kilometriä. Alue voi olla kuitenkin liukuva: jos kiinteistö sijaitsee rajavyöhykkeellä, vyöhyke voidaan kaventaa tästä kohdasta. Luvan uusiminen jatkuvasti ei olisi tarkoituksenmukaista, varsinkin, jos kiinteistöllä on asuinrakennus.