Kirjoittanut Lauri Miikkulainen
Lakimiesliiton Koulutus järjesti 23.11.2016 startup-yhteistyöbrunssin Tapahtumatalo Bankissa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esille sitä, mitä tapahtumasta oikeastaan jäi mieleen opiskelijan näkökulmasta.
Puhujien osalta kokoonpano oli seuraavanlainen: asianajaja Jaakko Lindgren, Asianajotoimisto Dottir Oy; asianajaja Tuomas Honkinen, Asianajotoimisto Dottir Oy; pääomasijoittaja, hallituksen puheenjohtaja Antti Parviainen, Innovestor Oy; innovaatiojohtaja, sisäisten startuppien työmies Taneli Tikka, Tieto Oyj.
Startup-yhteistyöbrunssin teemoihin kuuluivat startup-sijoittaminen, exit-mahdollisuudet, startup-yrityksen ostaminen, tuotekehitysyhteistyö ja sisäiset startupit.
Mikä on startup-yritys?
Startup on yritysmaailman kuuma sana niin mediassa kuin julkisessa keskustelussakin. Startup-yrityksiin on kohdistunut viime aikoina paljon suuria odotuksia, ja niitä on jopa hehkutettu koko Suomen kansantalouden pelastajiksi.
Mitä termi startup-yritys sitten tarkoittaa? Tarkkoja tai yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä startup-yrityksille ei ole. Yleisimmin termillä viitataan nuoreen ja nopeaa kasvua tavoittelevaan yritykseen. Startup-yritykselle tyypillistä on pyrkimys kehittää mahdollisimman skaalautuva liiketoimintamalli, jotta yrityksen tuote tai palvelu voi kasvaa samassa suhteessa yrityksen muun liiketoiminnan kanssa.
Kaikki aloittelevat yritykset eivät ole startup-yrityksiä. Olennainen merkitys määrittelyn kannalta on lähinnä sillä, tavoitteleeko yritys voimakasta tai jopa räjähdysmäistä kasvua. Sinänsä itse yrityksen iällä tai tietyllä toimialalla toimimisella ole niinkään merkitystä startup-yritykseksi määrittelyn kannalta.
Startup-yhtiöt sijoituskohteena
Sijoittajan kannalta startup-yrityksiin liittyy olennaisesti hyvin korkea riski. Yleisesti startup-yritys on vasta toimintansa alkuvaiheilla, jolloin yritys joutuu kulkemaan vielä niin sanotun kuolemanlaakson läpi. Startup-yritys saattaa olla vasta kehittämässä ensimmäistä tuotettaan eikä tämän vuoksi vielä tuota voittoa. Tuotteen kehittäminen ja markkinointi vaativat rahaa, joten yrityksen kassavirta on usein negatiivinen.
Toisaalta korkean riskin vastapainona on korkea tuotto-odotus. Usein startup-yritysten liiketoimintamalli perustuu innovatiivisille ideoille ja skaalautuvalle liiketoimintamallille, joka mahdollistaa räjähdysmäisen kasvun ja sitä kautta korkean tuoton. Startup-yrityksistä voi hakea hajautusta sijoitussalkkuun. Startup-yrityksiin sijoittamisen houkuttavuutta lisää tällä hetkellä matala korkotaso, jonka vuoksi perinteisten omaisuuslajien, kuten osakkeiden ja kiinteistöiden arvostustaso on tällä hetkellä korkea vaihtoehtoisten sijoituskohteiden puuttumisen vuoksi. Startup-yrityksiin sijoittamisella voi toki myös tukea yrittäjyyttä ja työllisyyttä.
Korkean riskin vuoksi sijoitukset startup-yrityksiin tulisi hajauttaa hyvin, ja niiden osuus sijoitussalkusta tulisi pitää kohtuullisen pienenä. Startup-sijoitukset tulisi hajauttaa mieluiten noin 10-20:een eri kohdeyhtiöön ja niiden suositeltava osuus salkusta on noin 10–20 %. Vaikka startup-yritysten kohdalla sijoitusten tuotto-odotukset saattavat olla jopa 50–100 % vuodessa, on sijoittajan otettava huomioon se, että moni suurin osa startupeista epäonnistuu. Tutkimusten mukaan realistinen pitkän aikavälin tuotto-odotus startup-sijoituksissa on noin 15–25 % vuodessa, mikäli startup-sijoituksia tehdään hajautetusti ja ammattimaisesti sekä otetaan huomioon se tosiasia, että monet startupeista epäonnistuvat (Antti Parviainen 2016.)
Mitä kannattaa ottaa huomioon kohdeyhtiön valinnassa?
Startup-yritykseen sijoitettaessa tulisi kiinnitää huomiota etenkin kohdeyrityksen ideaan ja sen toimeenpanokykyyn sekä kysyntään, resursseihin, taloudelliseen tilanteeseen ja kilpailukykyyn. Kohdeyhtiöön olisi syytä tutustua huolellisesti ja sen taustat tulisi tarkistaa.
Pääomasijoittajan tulisi kiinnittää huomiota huolellisen due diligencen, eli kohdeyhtiön tarkastamisen suorittamiseen. Tarkastuslistalla tulisi olla ainakin kohdeyhtiön immateriaalioikeudet, henkilöstö, operatiivinen toiminta, kaupalliset sopimukset, lähipiiriasiat sekä arvonmääritykseen vaikuttavat asiat.
Syytä olisi myös tarkistaa, ettei kohdeyhtiön toiminnassa esiinny ristiriitaisuuksia yhtiöoikeuden kanssa. Sopimukset ehkäisevät oikeudellisia riitoja tulevaisuudessa, joten etenkin osakassopimukset sekä yhtiön avainhenkilöitä koskevien sopimusten tulisi olla kunnossa. Osakassopimuksessa pääomasijoittajan tulisi kiinnittää huomiota osakkeenomistuksesta irtautumista koskeviin ehtoihin, päätöksentekoon sekä vähemmistösuojaan (esim. liquidation preference -ehdot ja antidiluutiosuoja).
