Tänään alkoi koko ELSA-verkostossa yhteisesti vietettävä International Focus Programme -viikko, joka tunnetaan myös nimellä IFP-viikko. IFP:n ideana on parantaa tietyn kansainvälisesti tärkeän teeman tunnettavuutta. Tämänhetkinen IFP-aihe on ympäristöoikeus.

IFP-viikon kunniaksi ELSA Helsinki pyysi jälleen kerran asianajaja Klaus Metsä-Simolaa kirjoittamaan blogiimme. Tällä kertaa teemana on ympäristöoikeusasianajajan työ. Tsekkaa Klauksen laajaan työkokemukseen pohjautuva kirjoitus ja inspiroidu!

Ympäristöoikeusasianajajan arkea

Klaus Metsä-SimolaKirjoitin viime vuoden keväällä ELSA Helsingin blogiin näkemykseni siitä, miksi oikeustieteen opiskelijan kannattaisi opinnoissaan syventyä ympäristöoikeuden kiehtovaan maailmaan. Kirjoituksesta saamani palautteen perusteella pyrin alla olevassa tekstissä hieman avaamaan, millaisia toimeksiantoja ympäristöoikeutta harjoittavan asianajajan pöydälle liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa voi tyypillisenä työpäivänä tulla. Tätä blogikirjoitusta voi siten pitää osaltaan luonnollisena jatkumona viime vuonna esittämilleni ajatuksille.

Kuten tunnettua, ympäristöoikeudellinen lainsäädäntö sisältää paljon sektorikohtaista sääntelyä ja ehkä vakiintuneimmaksi muodostuneen jaottelun mukaan ympäristöoikeuteen luetaan kuuluvaksi maankäyttö- ja kiinteistöoikeutta, ympäristönsuojeluoikeutta, luonnonsuojeluoikeutta ja luonnonvaraoikeutta. Tästä ympäristöoikeuden sektorikohtaisesta lähestymistavasta ja sääntelyn moninaisuudesta puolestaan johtuu, että ympäristöoikeusasianajajan tyypillisen työpäivän määrittely on (onneksi) vaikeaa ja työtehtävät vaihtelevat luonteeltaan sekä sisällöltään paljon. Karkean jaottelun mukaan luokittelisin yleisimmät työtehtävät kuitenkin seuraaviin kolmeen luokkaan.

Ensimmäisessä tehtäväryhmässä ympäristöoikeusasianajaja avustaa asiakkaitaan eri viranomaisissa vireillä olevissa hallinnollisoikeudellisissa lupa-asioissa taikka niihin liittyvissä muutoksenhakuasioissa hallinto-oikeuksissa. Tällaisia viranomaismenettelyitä voivat olla esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain, ympäristönsuojelulain, vesilain, luonnonsuojelulain, kaivoslain taikka muun ympäristöoikeudellisen sektorilain mukaiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt ennen toiminnan aloittamista. Silloin, kun jo aloitetussa toiminnassa havaitaan ympäristölainsäädännön taikka myönnettyjen luparatkaisujen vastaisuuksia, ympäristöjuristi osallistuu usein myös viranomaisten tai haitankärsijöiden käynnistämien valvontatoimiteiden ja hallintopakkoasioiden hoitamiseen.

Toisena ympäristöoikeusasianajajan tyypillisenä työtehtävänä on osallistuminen erilaisten transaktioiden valmisteluun, jolloin kysymyksessä voi olla esimerkiksi yrityskauppa-, liiketoimintakauppa- tai kiinteistöliitännäinen kauppa- taikka vuokraustilanne. Toimeksiannon luonteesta ja asiaan liittyvien ympäristöriskien merkittävyydestä johtuen erilaisten ympäristöriskien hallinta ja niistä sopiminen voivat olla sopimuksen valmistelun kannalta hyvinkin keskeisessä asemassa ja eräissä tapauksissa ympäristöriskien merkittävyys voi muodostua jopa kaupan esteeksi. Transaktioihin liittyville toimeksiannoille on myös tyypillistä, että niissä joudutaan usein toimimaan asianajotoiminnan kiireiseen luonteeseen liitetyn mielikuvan mukaisesti.

Kolmantena ympäristöoikeusasianajajan työpäivän tyyppitapauksena pitäisin osallistumista erilaisten yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävien oikeudenkäyntien valmisteluun ja hoitamiseen. Tällaisia oikeudenkäyntiasioita voivat olla muun muassa ympäristövastuiden kohdentumista ja mahdollista vanhentumista koskeva tilanteet taikka ympäristörikosoikeudenkäynteihin liittyvien toiminnanharjoittajien huolellisuusvelvoitteiden arvioiminen ja kommentointi. Ympäristölainsäädäntö pitää sisällään myös erityislainsäädännön kattamia kiinteistö-, lunastus-, rasite- ja tietoimituksia maaoikeusmenettelyineen ja monessa tapauksessa ympäristöoikeusjuristi on päävetovastuussa mainittujen tehtävien hoitamisesta.

Kaikille yllä mainituille työtehtäville toimii yhteisenä nimittäjänä mielestäni kuitenkin se, että kaikissa niissä on vahvasti läsnä sekä asiakkaiden että toimiston muiden juristien puolelta luottamus siihen, että ympäristöoikeusasiantuntijan esittämä näkemys on tapauksen olosuhteisiin nähden ympäristöoikeuden substanssinäkökulmasta oikein. Tämän vaatimuksen täyttäminen on luonnollisesti haastavaa, mutta samalla on myös henkisesti hyvin palkitsevaa varsinkin silloin, kun yhteistyö toimiston juristien sekä asiakkaan asiantuntijoiden kanssa sujuu tavalla, josta kaikki osapuolet ovat toimeksiannon kuluessa ja viimeistään sen päättyessä aidosti ylpeitä.

Viime vuoden tavoin toivotan kaikille ennakkoluulotonta asennetta tehdä hyviä valintoja opintojen suhteen, ja pitämään tuolloin ympäristöoikeuden mielessä yhtenä vaihtoehtona.

Klaus Metsä-Simola

P.S. Viimeistelen tätä blogikirjoitusta Lissabonista, jonne on kokoontunut noin 200 ympäristöoikeudellisia toimeksiantoja hoitavaa asianajajaa eri puolilta maapalloa keskustelemaan ja vaihtamaan näkemyksiä ympäristöoikeuden ajankohtaisista asioista. Agendalla on muun muassa uusiutuvaa energiaa ja kiertotaloutta.