Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen: Tarjotaksesi perheellesi paremman toimeentulon, muutat toiseen maahan raskaisiin töihin palkalla, josta ei riitäkään elämiseen, saati kotiin lähetettäväksi. Maksat palkastasi rekrytointifirman välityspalkkiota ensimmäiset kuukaudet, jonka ajan olet työnantajallesi henkilökohtaisessa velassa. Palkkasi on usein myöhässä tai sitä ei tule ollenkaan, asuinolot ovat epäinhimilliset. Työpäivät venyvät alinomaa 16-tuntisiksi jopa 40 asteen kuumuudessa eikä vapaapäiviä ole. Et näe perhettäsi ehkä vuosiin, koska poistumislupaa ei myönnetä eikä ylimääräisiin lentoihin olisi edes varaa. Jos ilmaiset tyytymättömyytesi työoloihin tai sopimusrikkomuksiin, sinut voidaan irtisanoa ja jopa karkottaa. Palaat kotiin raskaan ruumiillisen työn ja nestehukan aiheuttamista sairauksista kärsivänä ja ainoa vaihtoehto irti köyhyydestä on lähteä takaisin.
Kuulostaa äärimmäiseltä, mutta kyseisen kaltainen tilanne on todellisuutta tuhansille siirtotyöntekijöille. Tänään Qatarissa alkaviin jalkapallon MM-kisoihin liittyvät ongelmat ovat laajasti tiedossa ja niitä avoimesti kritisoivat painostetaan hiljaiseksi. Ilmaisunvapaus on ajettu nurkkaan, toimittajia on vainottu ja pelaajia varoitettu kentällä tapahtuvista protesteista sanktion uhalla.
Kuningaslajista sorron ja hyväksikäytön näyttämöksi
Tiedot kisojen kyseenalaisesta taustasta ovat olleet synkkiä, eikä vähiten siirtotyöläisten osalta.
Pienessä Persianlahden maassa on jouduttu tekemään massiivisia rakennushankkeita, jotta sen
infrastruktuuri pystyy vastaamaan maailman suurimman urheilutapahtuman tarpeisiin. Siirtotyöläisten osuus koko maan työtätekevästä väestöstä on yli 90%, heistä suurin osa työskentelee rakennusteollisuudessa. Faktantarkistajien mukaan on erittäin hankala arvioida näiden kisojen vuoksi Qatarissa menehtyneiden siirtotyöntekijöiden määrää. Maltillisimpienkin arvioiden mukaan puhutaan kuitenkin tuhansista rakennushankkeisiin liitetyistä kuolemista.
Mitä näistä kisoista pitäisi ajatella? Moni käy tälläkin hetkellä moraalista kamppailua, voiko hyvällä omallatunnolla edes katsoa kisoja tv:stä. Lajiin perinteisesti liitetyt hienot ja kunnioitettavat arvot kätkevät alleen niin paljon roskaa. Arvokisojen myöntäminen maihin, joissa korruptio kukoistaa, ja sananvapaus ja vähemmistöjen oikeudet eivät merkitse mitään, on ongelmallista monella tasolla. Kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n arvopohja reilun pelin hengestä ja vaatimukset puhtaasta kilpailusta ovat tekopyhyydessään vertaansa vailla. Kansainvälinen oikeus ei voi suoraan asettaa ihmisoikeusvelvoitteita ei-valtiollisille toimijoille, kuten yrityksille ja urheiluliitoille, eikä tehokkaita oikeussuojakeinoja ole käytettävissä. FIFA voisi osaltaan kantaa jaetun vastuun vaatimalla Qataria kunnioittamaan kansainvälisesti tunnustettuja työntekijöiden perusoikeuksia. Avauspotkuun mennessä FIFA on tienannut kisoilla miljardeja mutta kieltäytynyt maksamasta korvauksia työmaillaan loukkaantuneille ja kuolleiden omaisille.
Mutta on hyviäkin muutoksia saatu aikaan. Ihmisoikeusjärjestöjen ja ammattiliittojen painostuksesta Qatarissa toteutettiin vuonna 2018 työlainsäädännön uudistus, jolla osittain purettiin siirtotyöntekijöiden orjuuttamiseen perustuva Kafala-järjestelmä. Kafala-järjestelmässä on perimmiltään kyse siitä, että työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittava lainsäädäntö (the Sponsorship Law) mahdollistaa työnantajalle oikeuden mm. työntekijän passin takavarikoimiseen. Qatar on ollut kansainvälisen työjärjestö ILO:n jäsenmaa vuodesta 1972, ja työntekijöitä suojaavat lait ovat näennäisesti olemassa, mutta niiden täytäntöönpano ja valvonta on ollut riittämätöntä. ILO:n avulla on saatu läpivietyä joitain parannuksia, kuten minimipalkka ja palkkaturvajärjestelmä, sekä maastapoistumislupaa (exit permit) ja työnantajan lupaa vaihtaa työpaikkaa (No Objection Certificate) ei enää vaadita. Kisat ovat osaltaan tuoneet paljon näkyvyyttä jo pitkään jatkuneille ongelmille, ja valvontaa on lisätty ja työturvallisuuteen panostettu. Epäselvää on, ulottuvatkouudistukset ainoastaan FIFA:n rakennuttamien stadionien työmaille, joilla työskentelee alle 10% koko Qatarin vierastyövoimasta. Vielä suurempi kysymysmerkki on, pysyvätkö saavutetut uudistukset voimassa myös kisojen päätyttyä, kun mediahuomio on kääntynyt pois Qatarista.
Kukin voi tehdä omat päätelmänsä siitä, onko näitä asioita syytä katsoa positiivisen vai negatiivisen
linssin kautta. Qatarin yrittämä urheilupesu (sportswashing) on joka tapauksessa saavuttanut eeppiset mittasuhteet, jotka eivät ole varmasti jääneet keneltäkään huomaamatta.
Kannattaako boikotointi?
Massaboikoteilla ja yksilön kannanotoilla on paikkansa, mutta ne saattavat joissain tapauksissa
toimia tarkoitustaan vastaan. Boikotointi ei tässä vaiheessa enää peruuta kisoja eikä tee asioita
paremmaksi sorrettujen työntekijöiden osalta. Katsommepa kisoja tai emme, ei se vaikuta kisojen
taustalla oleviin ongelmiin. Laajamittaisella kritiikillä pyritään erityisesti siihen, että nyt Qatarin
saama mainehaitta ja investointien pako saavat ainakin pahimmat ihmisoikeuksia rikkovat maat
vetäytymään kisajärjestäjähausta tulevaisuudessa. Negatiivinen huomio johtaa toivottavasti siihen,
että FIFA tai mikään muukaan taho ei voi jatkossa hyötyä ihmisoikeuksien räikeästä polkemisesta.
Keskustelun ylläpitäminen ja asioiden esille nostaminen kisojen jälkeenkin on tärkeää, jotta
muutosta voi tapahtua. Mikään, edes kuningas jalkapallo, ei voi olla ihmisoikeuksien yläpuolella.
Miten voisi olla vastuullisempi fani? Ainakin tiedostamalla, että vaikka näitä ongelmia ei tulla
kisaturisteille ja Qatarissa vieraileville delegaatioille näyttämään, ei se tarkoita, ettei niitä olisi
olemassa. Luotettavia tietolähteitä on paljon, ja ymmärrystä asioiden tilasta voi kartuttaa vaikka
tutustumalla tekstin lopussa olevaan listaan. Päättäjät ja kansalaisjärjestöt tekevät väsymätöntä
työtä taistellakseen siirtotyöntekijöille oikeuksia, ja heitä tukemalla ja muutosta vaatimalla voi
oikeasti vaikuttaa. Voit esimerkiksi liittyä FIFA:lle suunnattuun vetoomukseen korvausrahaston
perustamiseksi (#PayUpFIFA). Otteluista voi nauttia kotikatsomossa ja samalla osoittaa kunnioitusta
kaikkia niitä rohkeita ihmisiä kohtaan, jotka ovat mahdollistaneet kisat kovalla työllään.
LISÄTIETOA:
– Amnesty International, The Dark Side of Migration: Spotlight on Qatar’s Construction Sector
ahead of the World Cup, 2013
– Amnesty International, Reality Check 2021
– BWI (kansainvälinen rakennusalan ammattiliittojen kattojärjestö) |BWI Home (bwint.org)
– Human Rights Watchin raportti siirtotyöntekijöiden oloista ”How Can We Work Without
Wages?”: Salary Abuses Facing Migrant Workers Ahead of Qatar’s FIFA World Cup 2022 |
HRW
– ILO:n raportti, One is too many: The collection and analysis of data on occupational injuries
in Qatar, 2021 wcms_828395.pdf (ilo.org)
– Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK ry) Pelin hinta-kampanja Pelin hinta
(sask.fi)
– The Case Against Qatar, ITUC Special Report, 2014 the_case_against_qatar_en_web170314.pdf (ituc-csi.org)
Eve Ahonen
Kirjoittaja on aiemmin toiminut ELSA Finlandissa ihmisoikeusdirektorina.
